Työssäkäyvä opiskelija, pidä huoli hyvinvoinnistasi!
Muutokset tukijärjestelmässä ohjaavat yhä vahvemmin työntekoon opintojen ohessa, mutta mitä vaikutuksia sillä on opiskelijoiden hyvinvointiin ja kenen vastuulla opiskelijan hyvinvointi on?
Vuonna 2014 otettiin käyttöön opintolainahyvitys. Se kannustaa suorittamaan opinnot ajallaan tutkintokohtaisesta 12800 euron lainasta voi saada hyvitystä 4120 euroa, jos suorittaa 210 opintopisteen AMK –tutkinnon neljässä vuodessa. Ensi vuonna opiskelija saa tienata noin 20 prosenttia nykyistä enemmän menettämättä opintotukea.
Aiempaan verrattuna on siis mahdollista saada lainaa anteeksi ja hankkia samalla enemmän tuloja tekemällä enemmän töitä. Win-win-tilanne ajattelee sisäinen köyhä opiskelija minussa. Silloin kun viimeksi suoritin opintoja ei tällaista järjestelmää vielä ollut, muuten edellinen opintolaina voisi olla jo lähes kuitattu..
Ammattikorkeakouluopiskelijoista 58 prosentilla on työsuhde. Lainaan alle linkatusta Työn ja opintojen yhdistäminen -artikkelista “Kyselytutkimuksen mukaan opiskelijat kokevat hyötyvänsä työssäkäynnistä myös opinnoissaan. He arvioivat, että pystyivät työkokemuksen perusteella tunnistamaan alaltaan myös sellaisia ilmiöitä, joita ei käsitelty opetuksessa. Työssäkäynnin, siellä hankitun kokemuksen ja kertyneen osaamisen hyödyntäminen opinnoissa oli kuitenkin vielä vähäistä.
Opiskelijoita ei oltu kannustettu soveltamaan tätä työssä hankittua kokemusta ja osaamista. Työ näyttääkin edelleen olevan opiskelijoiden henkilökohtainen projekti, opinnoista erillistä toimintaa, jota koulutuksessa ei tunnisteta.”
Kuulostaa mahtavalta, mutta tästä ei kannata vielä innostua, sillä sinun kohdallasi tämä ei välttämättä päde. Tyhmempikin ymmärtää, että edellä mainitut hyödyt riippuvat siitä, millaista työtä opintojen ohessa teet ja millaista aiempaa työkokemusta omaat. Jos minun tapaani, jatkat samoja vanhoja duuneja, joista eteenpäin päästäksesi olet hakeutunut opintojen pariin, on motiivisi tuskin sen kummempi kuin tulotason putoamisen minimointi. Mukavuudenhaluiseksi aikuistunut opiskelija ei kaipaa enää nuoruuden askeesiin. Niukkuus säilyköön romanttisena muistona, mutta en halua kokea sitä enää.
Niukkuutta on kuitenkin monenlaista. Koska haluan säilyttää tulotasoni, on minulla niukasti aikaa ja niukasti jaksamista, niukasti hymyjä, lista on pitkä. Vastuu hyvinvoinnista on yksilöllä. Töissä esimies vastaa siitä että työn tekemiseen on riittävä resurssi, aikaa ja keinot tehtävien suorittamiseksi. Opinnotkin suunnitellaan yhdessä opettajan kanssa, mutta deadlinet kasautuvat herkästi lukukauden loppua kohden, varsinkin jos jaksaminen rakoilee, kun aika on kortilla töiden takia. Pahimmillaan työpaikkoja on vielä useampi, eikä noudata luentokalenteria.
Opiskelija, nuori tai vanha, kuuntele itseäsi ja tunnista rajasi, ennen kuin ne rikkoutuvat! Opintojen ja työn yhteensovittamisesta ei ohjaa kukaan muu kuin opiskelija itse. Jos kaipaat tukea jaksamiseesi, tartu toimeen hyvissä ajoin, tutustu vaikka https://www.nyyti.fi/ -sivustoon. Aina saa voida paremminkin!
-kirjoittaja S. Tuomas E.
Lähteet
https://www.nyyti.fi/
https://elektra.helsinki.fi/oa/2489-5822/18/2/tyonjaop.pdf
https://yle.fi/uutiset/3-12092680
https://www.wgh.fi/kenella-on-vastuu-tyohyvinvoinnista/
https://www.kela.fi/opintolainahyvitys
Suomen virallinen tilasto (SVT): Opiskelijoiden työssäkäynti [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-999X. 2019. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 7.11.2021].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/opty/2019/opty_2019_2021-03-12_tie_001_fi.html
Opintolainahyvitys on hyvä asia, mutta on hyvä huomioida, että sen saa käyttää vain yhden kerran eli toiseen tutkintoon otettuun lainaan sitä ei enää saa. Itselleni kävi niin, että jouduin opinnot jo suoritettuani ottamaan lainaa taloudellisen tilanteen vuoksi. Opintolaina on ensisijainen etuus, joten toimeentulotukea ei ollut mahdollisuus saada. Nostin siis muutaman satasen lainan 3 päivää ennen tutkintotodistuksen saamista ja siinä meni opintolainahyvitys.
ReplyDeleteItsekin olen nyt tilanteessa, että käyn töissä ja opiskelen samanaikaisesti. Aikamoista tasapainoilua on tällä hetkellä, että pysyy aikataulussa opintojen kanssa. Aloitin uuden työn samaan aikaan opintojen alkaessa ja työ onkin paljon haastavampaa kuin osasin kuvitella. Tällä hetkellä aikataulu ei anna periksi uuden työn etsimistä, mutta se helpottaa paljon, että ajattelen tämän olevan vaihe ja tilanne helpottunee joulun jälkeen ja kevään aikana teen uusia suunnitelmia töiden suhteen.
Kiitos ajankohtaisesta blogikirjoituksestasi. Itse käyn myös täysipäiväsesti työssä ja siinä ohessa opiskelen sosionomiksi. Ensimmäisen opiskelu kuukauden ajan ajattelin, että tästä ei kyllä hyvä heilu ja olin kaiken uuden edessä aika voimavarojeni äärirajoilla. Unettomuus tässä vaiheessa teki tilanteesta tosiaan aika kuormittavan. Olen tämän alun kaaoksen jälkeen oppinut pitämään välipäiviä opiskelussa ja tekemään itselleni kursseista ja tehtävistä tarkat aikataulut. Vaikkei aikataulut aina justiinsa pidä, niin ne helpottavat kuitenkin pään sisäistä sekamelskaa. Nyt muutaman kuukauden opiskeltuani tunnistan tiettyjen rutiinien helpottavan elämää. Vaikka itsellänikään ei ole juuri mitään muuta elämää tällä hetkellä, kuin työ ja opiskelu, niin rutiinit auttavat selviämään. Tosiaankin niukkuutta on erilaista ja itse valitsin sosiaalisen elämän niukkuuden tässä kohtaa elämää rahallisen niukkuuden sijaan. Tsemppiä meille kaikille opintoihin ja erilaisiin elämäntilanteisiin .
ReplyDeleteSallaS
Kiitos ajatuksia herättävästä postauksesta ja vinkeistä!
ReplyDeleteOpiskeluaika voi tosiaan olla melkoista sinnittelyä, suurimmalle osalle joko taloudellisesti tai henkisten voimavarojen suhteen.
Itse olen valinnut yrittää sinnitellä taloudellisesti ja nauttia vapaa-ajasta, jonka mahdollistaa se, etten opiskelujen ohella tee töitä. En koe tällä hetkellä omaavani henkisiä resursseja töiden ja opiskelun yhdistämiseen. Voi olla, että pidemmän päälle huomaan todella tarvitsevani enemmän tuloja ja joudun luopumaan tästä vapaudesta. Siihen asti keskityn kuitenkin olemaan säästeliäs ja pärjäämään vähällä, sekä ohessa nauttimaan vapaa-ajasta, jonka voin käyttää sosiaalisiin suhteisiin, harrastuksiin tai rentoutumiseen. Itse koen nämä asiat tärkeämmiksi, mutta uskon että mikäli tottuisin elämään taloudesta huolehtimatta, olisi takasin vaikea palata. Mikäli työt ja opiskelun voisi yhdistää toimivasti ja stressittömästi ja työ olisi sellaista, mistä olisi myös opintojen kannalta hyötyä, olisi tilanne mainitusti kaikista edullisin.
Opiskelijoiden hyvinvointi on tärkeä aihe ja uskon, että usein koetun stressin ja kiireen myötä voi se usein helposti unohtua. Deadlinejen ja päällekkäisten tehtävien takia koettu stressi tai uupumus voi tuntua normaalilta opiskelijan arjelta, mutta missä on raja? Opiskelijan täytyy itse olla todella tietoinen omista voimavaroistaan ja jaksamisestaan, eikä ainoastaan sinnitellä eteenpäin huomioimatta omaa hyvinvointiaan. Täytyy olla itselleen armollinen.
-AVV
Olipa osuva kirjoitus, joka sattui kohdalleni! Olen itse työssäkäyvä opiskelija, joten minulle sopiva aihe ja samalla myös herätys oman hyvinvointi tärkeydestä...
ReplyDeleteTähän tekstiin oli selkeästi sisällytetty opiskelijana olemani hyödyt, jotka ovat muuttuneet ja muuttuvat tulevaisuudessa. Aiheesta on paljon uutisoitu, joten kirjoitus on sinänsä myös ajankohtainen. Ajankohtaisuuden lisäksi kirjoittaja on kerännyt uusimmat opiskelijan hyödyksi tehdyt muutokset ja näin sain jopa itse lisä tietoa esim. Opintolainen muutoksista ja sen hyvityksistä. Opintolainan hyvitys on varmasti monelle suuri kannustus suorittaa opinnot ajoissa sekä saattaa monelle ehkä työssä olevalle olla kannustus ottaa hiukan opinto vapaata ja keskittyä opiskeluun.
Kirjoittaja on kirjoittanut myös omasta aikaisemmasta kokemuksesta opintolainan parissa ja mielestäni tämänkaltainen muutos olisi voinut tulla jo aikaisemmin.
Kirjoituksen lopussa oli ihana kannustus viesti ja muistutus samalla, että oma hyvinvointi on etusijalla ja jaksamisesta tulee pitää huoli, vaikka arjessa onkin työ ja opiskelu. Näille tulee löytää siis tasapaino ja muistuttaa itseään myös levosta ja tehdä hommansa omilla voi.
-ml
This comment has been removed by the author.
ReplyDeleteTosi tärkeää kiinnittää huomiota jaksamisasioihin. Jaksamisessa jokaisella on rajansa. Jotkut, esim. pitkäaikaissairaat selittävät muille ihmisille jaksamistaan ja toimintakykyään lusikkateorian avulla. Lusikkateoria on punahukkaa sairastavan Christine Miserandinon kehittämä. Siinä jokaisen päivän alussa määritellään päivän voimavarojen määrä oman tuntemusten perusteella, esim. 10 lusikkaa. Sitten määritellään, mitä pitää tehdä, esim. aamutoimet: 3 lusikkaa, kaupassakäynti 2 lusikkaa yms. Jossain vaiheessa päivää pitkäaikaissairaan lusikat loppuvat ja jotain suunniteltua voi jäädä tekemättä tai pitää tehdä valinta esim. astianpesukoneen täytön ja roskien viennin välillä. Näin pitkäaikaissairas pystyy sanoittamaan muille omaa toimintakykyään. No miten tämä nyt sitten liittyy tulevan sosionomin elämään? Enemmistö meistä on varmasti hyvinkin terveitä, ei lusikanlaskutason jaksamisongelmia!
ReplyDeleteAjattelen, että lusikat on käyttökelpoinen metafora, vaikka ei olisikaan vaikeita ongelmia jaksamisessa. Lusikoita voi käyttää omien arvojen ja oman elämän jäsentelyyn, kun miettii, mihin haluaa lusikoitaan käyttää ja mihin niitä todellisuudessa käytetään ja kuluuko lusikoita jatkuvasti enemmän kuin niitä on käytettävissä, jolloin ne loppuvat täysin ja seuraa uupumus.
Lusikkateorian kehittäjän kirjoitus: https://butyoudontlooksick.com/articles/written-by-christine/the-spoon-theory/
Lusikkateoriasta suomeksi Uuden Oulun Reumayhdistyksen blogistin kirjoittamana: http://www.uure.fi/lusikkateoria/