Näkymätön
Ihminen kaipaa luonnostaan toisen ihmisen läheisyyttä ja hyväksyntää. Jokainen haluaa kokea olevansa jollekin tärkeä sekä tulla nähdyksi omana itsenään kaikkine rosoineen, epätäydellisenä itsenään. Yksinäisen elämästä uupuu kaivattu yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunne.
Ihmisellä voi olla paljon ystäviä, parisuhdekin ja hän voi ulkoisesti tuntua pärjäävän hyvin, mutta silti hän voi kokea olevansa yksinäinen. Parisuhteen ajatellaan mahdollistavan rakkautta, läheisyyttä ja tukea mutta jos etäisyys suhteessa on kasvanut tai ne eivät muuten enää toteudu suhteessa voi tällöin yksinäisyyden tunne olla vieläkin raskaampi ja ahdistavampi.
Yksinäisyyden tunne on vakavasti otettava asia, se
aiheuttaa kipua samoilla aivoalueilla kuin fyysinenkin kipu. Yksinäisyys
vaikuttaa merkittävästi pitkittyessään myös elämänlaatuun ja terveyteen. Se voi
johtaa mm. masennukseen.
Yksinäisyys voidaan jakaa sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen. Sosiaaliseen yksinäisyyteen liittyy yleensä sosiaalisten verkostojen ja läheisten suhteiden puute. Emotionaalisesti yksinäinen taas voi omata määrällisesti isonkin joukon ystäviä mutta suhteiden laatu voi olla pinnallinen. Ei ole ketään, jolle voisi oikeasti puhua kaikesta, joka kysyisi ja kiinnostuisi siitä mitä kuuluu.
Yksinäisyyteen voi liittyä monesti häpeä tai tunne siitä, että se on jotenkin oma vika, itse aiheutettua. Siihen liittyy muitakin harhakäsityksiä, kuten se että yksinäisyyden taustalla olisivat puutteelliset sosiaaliset taidot. Todellisuudessa suurin osa meistä kokee yksinäisyyttä jossakin elämänsä vaiheessa, se voi koskettaa myös menestynyttä, ”hyvillä sosiaalisilla taidoilla” varustettua johtajaa siinä missä ketä tahansa muuta. Yksinäisyys voi olla hetkellistä tai pidempiaikaista. Se voi johtua elämänmuutoksesta kuten asuin- tai työpaikan vaihdoksesta, erosta tai läheisen suhteen menetyksestä. Joskus taustalla voi olla muita menetyksiä, epäonnistumisia tai kaltoinkohtelua.
Omilla ajatusmalleilla ja tulkinnalla voi olla
myös suuri vaikutus yksinäisyyden kokemukseen ja uskon että ne voivat sitä
hyvinkin lisätä. Jos on vakuuttunut siitä, ettei kukaan voi haluta olla minunlaiseni
tylsän ja tyhmän ihmisen kanssa, eikä siksi halua lähestyä toisia tai pitää
yhteyttä, tulee yksinäisyydestä näkymätön laatikko, josta ei voi vapautua kuin
omia ajatusmalleja muuttamalla. Vaikeus on kuitenkin siinä, että näiden omien ajatusmallien
tunnistaminen ei ole helppoa. Samoin on tulkintojen kanssa, tulkitsemme toisten
viestejä aina omien silmälasiemme läpi mutta emme useinkaan huomaa sitä.
Itsellemme tulkintamme usein on totuus, vaikka se mitä toinen ehkä tarkoitti ei
välttämättä ole linjassa ollenkaan oman tulkintamme kanssa. Tulkintaamme
vaikuttavat mm. omat aiemmat kokemuksemme. Näin voi ajatella, että syrjinnällä,
porukan ulkopuolelle jättämisellä tai koulukiusaamisella voi olla hyvinkin vakavia
vaikutuksia myöhemmin elämässä koettuun ulkopuolisuuteen tai yksinäisyyteen.
Mikä avuksi yksinäisyyteen? On niin helppoa antaa ohjeita tavoittamatta kuitenkaan aidosti sitä tilaa missä yksinäinen ihminen elää. Ole aktiivinen, hanki harrastus – kyllä se siitä. Sosiaalisista tilanteista ei kuitenkaan välttämättä löydy ratkaisua, jos itse ajattelee olevansa erilainen ja jotenkin huono ja muiden suhtautuvan yhtä lailla kriittisesti. Aina sekään ei ehkä auta, että puhuu yksinäisyydestään koska jos toinen ei ole vastaavaa kokenut eikä siten osaa ymmärtää, voi se entisestään vahvistaa tunnetta siitä, että itsessä on jotain vikaa. Uskon että mahdolliset ratkaisut ovat yksilöllisiä. Jos puhutaan sellaisesta hetkellisestä yksinäisyydestä, jota aiheuttaa esimerkiksi asuinpaikan vaihdos, voi harrastuksen hankkiminen ja ihmisiin tutustuminen sitä kautta hyvinkin tuoda apua.
Tärkeää on yksinäisyyden tunteen tunnistaminen.
Varsinkin silloin kun tunne on pitkittynyt ja siitä on tullut osa elämää, se
voi olla vaikea tunnistaa. Se voi tuntua epämääräisenä pahana olona tai
tyhjyyden tunteena. Joskus tuntuu, että tällainen paha olo ikään kuin huokuu
ihmisestä ja surullista kyllä sillä on usein luotaantyöntävä vaikutus. Vaikka
yksinäisyys ei olekaan itse aiheutettua, eikä vika ihmisessä itsessään,
tosiasia on kuitenkin se, että vain itseämme ja omaa toimintaamme pystymme
muuttamaan. Omien ajatusmallien ja käsitysten muuttaminen ei ole helppoa, mutta
vaivan arvoinen asia, sillä sitä kautta on mahdollista ottaa pieniä askelia
kohti itsensä arvostusta sekä positiivisempaa suhtautumista itseään kohtaan ja avata
itselleen mahdollisuuksia uudenlaisiin kokemuksiin.
Lähteet:
Mitä yksinäisyys on? HelsinkiMissio, 2021 Mitä yksinäisyys on? | HelsinkiMissio
Yksinäisyys on erityisen tärkeä teema, koska yksinäisyys vaikuttaa vakavasti ihmisen hyvinvointiin. Haluaisin jatkaa sinun pohdintaasi ja korostaa, että jokainen voi kokea yksinäisyyden omalla tavallaan. Täytyy myös ajatella, että yksinäisyys on sosiaalinen ilmiö, ja se voi riippua yhtä paljon omasta elämänasenteista ja -tunteista kuin muiden ihmisten käyttäytymisestä.
ReplyDeletePanit merkille, että ihmisellä voi olla hyvä sosiaalinen elämä, mutta silti tuntea itsensä yksinäiseksi. Toisaalta yksin asuva ihminen ei välttämättä tunne itseään yksinäiseksi. Tässä yhteydessä käyttäisin siis käsitettä "koettu yksinäisyys". Juho Saaren (Saari 2016, luku 1) toimittamassa teoksessa Yksinäisten Suomi tarkastellaan kahta yksinäisyyden perusmuotoa: koettua yksinäisyyttä ja sosiaalista eristäytymistä. Saaren mukaan koettu yksinäisyys on ihmisen täyttämätöntä tarvetta kommunikoida muiden ihmisten kanssa. Kun taas sosiaalinen eristäytyminen liittyy sosiaalisten suhteiden määrään. Molemmat yksinäisyyden muodot aiheuttavat erilaisia tiloja ja kokemuksia, kuten elämän tarkoituksen menetystä, alemmuuden tunnetta, huonoa itsetuntoa, ahdistusta, masennusta ja syrjäytymisen kokemusta.
Saari huomauttaa myös, että yksinäisyys liittyy sosioekonomiseen eriarvoisuuteen. Ensinnäkin köyhyys ja huono-osaisuus voivat aiheuttaa tai pahentaa eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä. Toiseksi, kuten kirjassa todettua, korkeamman sosioekonomisen tason ihmiset pystyvät paremmin suojautumaan yksinäisyyden kielteisiltä vaikutuksilta. Niinpä Saaren mukaan ihmisten yhteisössä tulee tuntea tulevansa kohdelluiksi tasavertaisesti, ja se voi vähentää yksinäisyyttä.
Toinen havainto yksinäisyydestä on, että se liittyy elämänlaatuun. Kainulainen (Kainulainen 2016, luku 6) toteaa, että yksinäisyyden lisääntyessä elämänlaatu heikkenee. Taustalla on ajatus, että hyvä elämänlaatu edellyttää emotionaalisia ja sosiaalisia suhteita.
Pohdin sitä, että mikä on sosiaalityöntekijän rooli yksinäisyyden voittamisessa ja sen ehkäisemisessä. Mielestäni sosiaalityöntekijä on henkilö, joka onnistui tunnistamaan ihmisten osallistamisen tavat ja laajuus. Koska yksinäisyydestä kärsiviä ihmisiä voidaan todellakin kutsua näkymättömiksi. On myös tärkeää pystyä tunnistamaan ne ihmiset, jotka saattavat olla syrjäytymis- ja yksinäisyysriskissä. Sosiaalista tukea tarvitaan jokaiselle, joka kokee yksinäisyyden erilaisia haasteita.
Lähteet
Kainulainen, S. 2016. Yksinäisen elämänlaatu. Teoksessa Saari, J. (toim.) Ykstinäisten Suomi. E-kirja. Helsinki: Gaudeamus.
Saari, J. 2016. Matkalla yksinäisyyten. Teoksessa Saari, J. (toim.) Ykstinäisten Suomi. E-kirja. Helsinki: Gaudeamus.
INNAD
Kirjoituksessasi oli hurjan paljon tärkeitä asioita, isoimpana ehkä nousee itselleni se - että kukaan toinen ei voi määritellä sitä, miten toinen henkilö asiat kokee. Esimerkiksi juuri yksinäisyys, ihminen tosiaan voi olla hyvinkin yksinäinen vaikka olisi parisuhteessa ja omistaisi ystäviä, sekä tulisi kaikkien kanssa toimeen työpaikallaan/muussa toiminnassa. Samaan aikaan parisuhteen voi kokea hyvin yksipuolisena, tai epätyydyttävänä. Samoin ystävyyssuhteet saattavat olla pinnallisempia kuin toivoisi, sekä suurin osa yhteydenpidosta voi painottua erilaisten sovellusten välillä tapahtuvaan kanssakäymiseen. Tällöin fyysinen läsnäolo ja tietynlainen yhteenkuuluvuuden tunteen kokeminen jäävät kokonaan pois.
ReplyDeleteItse uskon myös vahvasti siihen, että täytyy myös itse olla valmis panostamaan ihmissuhteisiinsa, eikä vain nuolla kermoja kakun päältä. Kaikki me ansaitsemme tulla kuulluksi ja nähdyksi, hyväksytyksi, juuri sellaisena kuin olemme. Ja jos emme ole sitä valmiita tarjoamaan itse lähellämme oleville ihmisille, emme sitä voi vaatia itsekään. Mutta kuten kirjoituksessasi mainitsit, ei ole helppo nähdä omaa käytöstään tai toimintatapojaan, ja tällöin niitä saattaa olla hankala myös muuttaa. Monesti sitä saatetaan tuudittautua sellaiseenkin ajatukseen, että vika on vain kaikissa muissa, ja tietyllä tavalla suojella itseään huonommuudentunteelta.
Monesti asiat näyttävät meille ulkopuolisille niin eri tavoin, kun miten itse näemme ja koemme ne. Muistetaan hymyillä välillä ja tervehtiä vastaantulijoita, voi olla iso juttu jollekin.
- HaKa