Lapsen osallisuus yhteisön toiminnassa

 

Osallisuuden kokemus on tärkeää hyvinvoinnin kannalta, jo lapsuudessa sillä on suuri merkitys. Osallisuuden kokemus on ennen kaikkea tunne, jonka ihminen kokee ollessaan aidosti osallisena yhteisössä, voidessaan vaikuttaa omaa itseään sekä yhteisöään koskeviin päätöksiin ja tuntiessaan itsensä merkitykselliseksi yhteisössä.  

Osallisuuden edistämisen tärkeys terveydelle ja hyvinvoinnille on laajalti huomattu. On erittäin tärkeää, että osallisuutta edistetään jo lapsuuden varhaisvuosina sillä se edistää sekä lapsen itsetunnon kehittymistä että stressinsietokykyä. Lapsi oppii, että hänenkin mielipiteillään ja ajatuksillaan on merkitystä ja hänellä saa olla oma tahto. Näin syntyy tunne kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta, joka on jokaisessa elämän vaiheessa ihmiselle ensiarvoisen tärkeää. Kuulluksi ja nähdyksi tulemisessa, kohtaamisessa lapsen kanssa, aikuisella on tärkeä rooli. Lapsen asian kuuleminen ei ole vain hänen asiansa kuulemista vaan aikuisen olisi tärkeää osata tulkita herkästi lapsen viestiä ääneen sanotun asian taustalla.  Eläytyminen ja lapsen kokemusmaailman ymmärtäminen ovat tärkeitä sekä aito läsnäolo. Koen että tänä päivänä, puhelimien ja muiden älylaitteiden häiritessä jatkuvasti keskittymistämme ja aitoa läsnäoloa tämä on suuri haaste. Jos joskus katselette leikkipuistossa ympärillenne, niin huomioikaa, kuinka moni vanhempi oikeasti on läsnä lastensa kanssa ilman puhelinta kädessä. Valitettavan harva mielestäni. Aito yhdessäolo ja kohtaaminen kaikissa ihmissuhteissa kuitenkin vahvistavat yhteydentunnetta ja sitä kautta suhdetta. Uskon myös että, kun lapsi tulee kuulluksi ja kohdatuksi, hän oppii kuuntelemaan sekä huomioimaan toisia aidommin. 

Vuorovaikutustaitoja on hyvä harjoitella lapsen kanssa myös muuten, sillä ryhmään pääseminen tapahtuu helpommin, kun vuorovaikutustaitoja on pyritty edistämään. Lapsi oppii koko ajan millaisia vaikutuksia hänen päätöksillään ja teoillaan on muihin yhteisön jäseniin. Yhteisön osana toimiminen auttaa lasta oppimaan tulevaisuuden kannalta tärkeitä taitoja kuten yhteistyö- ja neuvottelutaitoja. Vaikka päätösvalta ja vastuu tulee mielestäni olla aikuisella viime kädessä, on keskustelu, neuvottelu ja ihmettely lapsen kanssa tärkeää. Aikuisen ei aina tarvitse tietää valmiita vastauksia kaikkeen, vaan hän voi olla lapsen kanssa tasavertainen oppija. Lapselle oppimisen kannalta on myös mielekästä, kun ei anneta suoria vastauksia ja käskyjä, vaan pohditaan ja ihmetellään yhdessä ja annetaan hänen oivaltaa. Parhaassa tapauksessa molemmat oppivat, kun mietitään ja tutkaillaan yhdessä. Olen huomannut aina uudestaan, kuinka lapset osaavat yllättää ideoillaan ja oivalluksillaan, jotka voivat olla erittäin kypsiä, jos heille vain annetaan tilaa ja mahdollisuus pohtia ja tuoda ajatuksiaan esiin. Jotta lapsi uskaltaa tuoda ideoitaan ja ajatuksiaan esiin, tulee ilmapiirin olla turvallinen ja hyväksyvä. Tällöin lapsi uskaltaa osallistua sekä sanoa ääneen ehdotuksiaan ja näkökantojaan.

Näen osallisuuden edistämisen tärkeänä jo lapsuudessa erityisesti koska uskon että siten lapsi kasvaa aktiivisemmaksi vaikuttajaksi sekä omassa elämässään että yhteisössä, koska on kokenut jo pienestä itsensä merkitykselliseksi vaikuttajaksi sekä itseään että yhteisöään koskevissa asioissa. Suhtautuminen omaan elämään voi ehkä olla aktiivisempaa, kun on syntynyt kokemus siitä, että siihen voi vaikuttaa. Ehdotuksia, ajatuksia ja ideoita on kuunneltu. Elämässä toki sattuu ja tapahtuu, mutta kuopistakin ylös pääsemisessä uskoakseni vaikuttaa se, jos kokee ettei ole vain elämän ja toisten armoilla. 

Monella varmasti herää mietteitä siitä, kuuluisiko kuitenkin vastuun ja päätösvallan olla enemmän aikuisilla ja viekö liika lapsen kanssa neuvottelu pohjaa aikuisen auktoriteetilta. Ajatuksia voi herättää myös se sysätäänkö lapsille osallisuuden nimissä liikaa vastuuta, jota he eivät vielä kykene eikä heidän tarvitsekaan kyetä vielä kantamaan. On mielestäni tärkeää, että osallisuuden edistäminen on ikätasoista, eli pienten lasten kanssa suurimmaksi osaksi pieniä kohtaamisia arjessa. Lapsen kasvaessa myös vastuu kasvaa, yksilöllisesti. Kun tilanne yleisesti on aikuisen hallinnassa, en näe lapsen näkökulman huomioivassa keskustelussa vaaraa siitä, että aikuinen näin menettäisi auktoriteettinsa.

Ihanaa yhdessäoloa ja antoisia keskusteluja toivoen

Onna H.

Lähteet: 

V. Tammisalo 2019, Lasten osallisuuden edistäminen varhaiskasvatuksen liikuntatuokioiden suunnittelussa ja toteutuksessa, Tampereen yliopiston kulttuurin ja kasvatustieteiden tiedekunta (kandidaatintutkielma) 1 (tuni.fi

M. Oranen 2021, Lapsen osallisuus, THL Lapsen osallisuus - Lastensuojelun käsikirja - THL