Tietämättömyys menetyksestä
Vanhempi poikani aloitti koulun viime vuoden loppu kesästä,
eli loppu kesästä 2020. Korona vuonna. Tuolla nimellä vuosi 2020 tullaan aina
muistamaan. Myös vuosi 2021. Nyt on menty kohta puolitoista lukuvuotta erikoisjärjestelyin,
ja luonnollisesti poikani on tottunut niihin. Ne ovat hänelle normaali. Ainakin
koulunkäynnin suhteen. Pelkästään se, että pienestäkin yskästä tai nuhasta
johtuen joutui jäämään kotiin, on vaikuttanut paljonkin. Ja syksyllä sekä
talvella kumpaakin riitti, luonnollisesti. Poikani luokalta oli lähes poikkeuksetta
kolmannes oppilaista kotona koko syys lukukauden. Onneksi meillä ei puolison
etätyö mahdollisuuden ja oman työnantajan joustavuuden takia koitunut ongelmia
sen suhteen, että lapsemme (löytyy tosiaan myös nuorempi poika, nyt esikoulu
ikäinen) olivat vähän väliä montakin päivää kerrallaan kotona, pienten köhien
ja nuhien takia. Mutta ei niistä pienistä köhistä ja nuhista koskaan tiennyt.
Etteivät vaan olisi koronaa…
Korona tapauksiakin koululla oli, ja niistä raportoitiin. Kyllähän
se lisä stressiä aiheutti, kun tiesi että korona jyllää koululla, ja joissain
oppiaineissa luokat sekoitettiin keskenään. Olivat jännittäviä aikoja. Ei osunut
arpa meidän perheemme kohdalle, emmekä ole kukaan sairastaneet koronaa,
tietoisesti ainakaan. Korona testeissäkin tuli luonnollisesti usein käytyä, ja
varsinkin nuoremmalle pojalle ne eivät olleet kovin mukavia kokemuksia, eivätkä
sitä kautta vanhemmillekaan.
Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Mutta silti olen onnellinen,
ettei vanhempi poikani tiedä mistä kaikesta on koronan takia pelkästään
koulussa jäänyt paitsi. Itseäni asia harmittaa enemmänkin, oli katkeraa
selittää pojalle millaisia esimerkiksi ne koulun joulu tai kevätjuhlat pitäisi
olla. Ehkäpä harmittelen vain itseni ja puolisoni takia, kun emme päässeet
mukaan. Toisaalta pitäisi olla onnellinen, että pojat eivät ole vanhempia. Synkältä
kuulostaisi, jos vaikka jotkin valmistujaisjuhlat olisivat koronan takia
jääneet pitämättä, tai että ne olisi pidetty suppeasti ja yli varovaisesti.
Mutta ihan hyvä toisaalta, että poika sai käydä koulua, eikä
joutunut heti etäopetuksen pariin. Sitäkin hän varmasti pääsee kokemaan
elämänsä aikana, olettaisin. Paljon sai lukea kuinka huono-osaisemmissa
perheissä lapset voivat pahoin, kun pitäisi koulua käydä etäyhteydellä ja
vaikkapa alkoholisti vanhempi meuhkaa taustalla. Ongelmallista varmasti, ja
toivottavasti ei liian monen potentiaalisen väliinputoajan kohtaloa koronan
etäopetuksen takia, no, jos ei nyt sinetöity, niin sanotaanko todennäköistetty.
Mahdollisen vastaavan pandemian varalle voitaisiin suunnitella jotain
vaihtoehtoja kaikista huono-osaisimmille lapsille. Kaikilla on oikeus käydä
koulunsa rauhassa.
- Markus H.
Lähteet:
Hei, olen miettinyt samoja asioita myös. On surullista mistä kaikesta lapsi jää paitsi ja tietysti vanhempana myös. Useat tuollaiset virstanpylväät kun ovat vielä ainukertaisia, eikä niitä pysty enää elämään uudestaan. Itsekin koen, että jäin jostakin paitsi, kun toisen lapsen vauvavuosi meni lähes kokonaan koronarajoitusten varjossa. Vauva-aikakin kun on niin ainutkertaista ja kerrankin olisi aikaa päivisin nähdä kavereita ja käydä vauvaryhmissä ja elää sitä vauva-arkea, johon mielestäni kuuluvat juuri sosiaaliset kontaktit, niin vietettiinkin koko vuosi enemmän ja vähemmän kotona oman perheen kesken. Toki olin myös helpottunut, että oli tilanne, jossa oli mahdollista jäädä sinne kotiin niin sanotusti turvaan, eikä tarvinnut olla omassa työssä hoitajana ja pelätä koko ajan. Olen myöskin yrittänyt ajatella, että onhan tämäkin kokemus, jota ei kaikilla ole, elää tällaista pandemia-aikaa. Varmaankin jännittävää aikaa myös teille vanhemmille tuo poikasi koulun aloitus korona-aikana, kun se olisi iso asia jo ihan normaalitilanteessakin, niin vielä tuollaista ylimääräistä stressiä ja kuormitusta siihen. Lapset varmaan sopeutuvatkin aikuisia paremminkin tuollaisissa tilanteissa. On harmillista, että häneltä ja teiltä on jäänyt normaalit kouluun liittyvät juhlat ja muut kokematta. Kuten kirjoititkin, niin jotakin suunnitelmia tulisi tehdä mahdollisen uuden pandemian tai vastaavan erikoistilanteen varalle, sillä joissakin perheissä tilanne on todellakin ollut hirveä. Kaikkiin pandemia on vaikuttanut jollakin tavalla, mutta toisiin epäreilun paljon.
ReplyDelete